tiistai 25. heinäkuuta 2017

Mitä mulle kuuluu..?

 Huom. Tämän tekstin kirjoittaminen on aloitettu joskus toukokuussa. Julkaisen sen silti kokonaisuudessaan sillä onhan se aika HILARIOUS.


Aivan JÄRKYTTÄVÄ yleisöryntäys edellisessä postauksessa. Satoja ja taas satoja kysymyksiä ja postaustoiveita, kuinkahan saan kaiken toteutettua...?



No ei vaan siis:

"Käytkö vielä jumppaamassa tai urheiletko ylipäätään enää?"

Joo, kävin mää eilen rullaluistelemassa kuus ja puoli kilometriä. Ja viime viikolla kans yhesti. Ja pari viikkoa sitten käytin hoitokoiraa kävelylenkillä. Että aika rankalla kädellä mun mielestä. Pitää varoa ylikuntoa. Ei saa polttaa itteään loppuun, varsinkaan näin kesän kynnyksellä.


"Mitkä on sun tavotteet?"

Elää ainakin noin kasikymppiseksi, elättää ittensä omalla työllään, hankkia paljon uusia tatuointeja ja joku päivä myös irlanninsusikoira.

"Haluatko pysyviä muutoksia ja ootko valmis tekemään töitä niiden eteen?"


En, koska jojoileminen on mielestäni paljon kivempaa. Ja kyllä, aina ajoittain, koska pohjalta on aina niin mukava lähteä uudelleen liikkeelle. 

"Vaivuitko sohvanpohjalle vai kävitkö liikkumassa ilman blogiakin?"

Yksinkertaisesti; Kyllä.

"Tulevan kesän menot ja suunnitelmat?"

Että ei ihan joka päivä tulisi nukuttua kahteentoista, palaisin mahdollisimman vähän auringossa ja ehtisin olla myös kotona.



Ihan rehellisesti, etten nyt vaikuttaisi ihan niin kusipäältä kuin oikeasti olen, voisin avata näitä vielä syvällisemmin ja vähemmän hauskasti. Syyttäkää sitten vaikka vakavoitumisesta tai luovuttamisesta ja epäonnistumisesta.


// Siihen asti olin saanut tekstin kirjoitettua toukokussa. Sitten laiskus taas iski, ja nyt kun rupesin kirjoittamaan teille erästä treeniohjetta, ajattelin että voisin tämänkin tekstin saattaa loppuun asti. //

Mun elämä on ollut melkoista myllerrystä tässä viimeisen puolen vuoden aikana. Paljon asioita on tapahtunut, ja toivottavasti ymmärrätte että kaikkea yksityiselämästäni en välttämättä halua avata täällä blogin puolella. Jos mun elämää viimeisen puolen vuoden ajalta haluaisi jotenkin verbaalisesti kuvailla, sanottaisiinko että olen ottanut melkoisia hyppyjä tuntematomaan. Välillä vastassa on ollut jääkylmää, tummaa ja syvää vettä, välillä taas on tanssittu ruusuilla ja naurettu niin paljon että itkettää.

Keväällä tein todella monia isoja päätöksiä jotka tulevat vaikuttamaan mun loppuelämään pysyvästi. Pääsiäisen aikoihin pitkäaikainen ja mulle todella tärkeä ihmissuhde muutti muotoaan. Elämä piti järjestellä uusiksi, mutta onneksi kaikki sujui todella hyvin ja mulla on edelleen elämässäni ihminen jonka puoleen tiedän voivani kääntyä aina, olipa asia mikä tahansa.

Ammattikorkeakoulujen yhteishaussa keväällä laitoin paperit vetämään viiteen kaupunkiin eri puolille Suomea. Päätin että nyt jos koskaan on mun hetkeni, vaikka en uskonutkaan että mulla olisi mitään mahdollisuuksia päästä sinne minne haluan.


Toisin kuitenkin kävi.




Tilannehan on nyt siis se, että minä muutan syksyllä Kuopioon ja aloitan opiskelijaelämän. Minusta tulee FYSIOTERAPEUTTI, asia jota en oikeasti itsekään vielä kunnolla käsitä. Voikohan tämä muka olla totta?


Ymmärtänette siis, että kaiken tällaisen myllerryksen keskellä blogin päivitteleminen ei ole ollut mulla ensimmäisenä mielessä. Eikä oikeastaan toisena tai kolmantenakaan... Itseasiassa mietiskelin koko blogin poistamista, mutta luulen että innostus kirjoittamiseen vie kuitenkin voiton jossain vaiheessa (jos ei nyt, eikä ensi syksynä, niin ehkä sitten joskus myöhemmin...)


Mitä kaikkea minä sitten olen kevään ja kesän aikana oikein tehnyt?

Alkukesän kirjoitin hiki hatussa työhakemuksia, sillä olin varautunut siihen etten todellakaan pääse kouluun. Päätin, että vaikken pääsisi opiskelemaan, haen töitä ympäri Suomea ja lähden viettämään "välivuotta" hakeakseni ensi vuonna uudelleen. No, sitä välivuotta ei onneksi koskaan tarvinut laittaa toteen.

Tähän mennessä mulla on takanani jo kolmet festarit, ja kahdet ovat vielä edessä päin. Festareiden lisäksi olen reissannut muutenkin paljon ympäri Suomea. Haluan viettää tämän viimeisen "vapaan" kesän ystävien seurasta nauttien, sillä seuraavat pari vuotta tulee luultavasti painettua töitä ja opiskeluja tukka putkella ilman pidempiä kesälomia. Ainakin toivottavasti.


No entäpä se liikunta sitten...? Niin, sitähän ei ole tänä kesänä tullut juuri harrastettua. Ehkä juuri siitä syystä kynnys jatkaa kirjoittamista on ollut niin älyttömän korkea; tunnustaa nyt teille että taas on aloitettava pohjalta ja TAAS olen huonommassa kunnossa kuin koskaan ennen.

Mutta sellaista tämä mun elämä nyt vain on, näköjään yhtä suurta aaltoliikettä. Ja eikö tämän mun blogin pitänytkin olla realistinen ja elämänmakuinen, sekä sellainen johon on helppo samaistua....? Veikkaanpa että aika moni lukija karsiutuisi pois jos kertoisin valmistautuvani fitnesskisoihin, ja että blogin luonne muuttuukin tästä päivästä lähtien ihan oikeaksi fitnessblogiksi...?



Kyselkää, laittakaa palautetta, kommentoikaa. Minä kirjoittelen sitä mukaa kun ehdin saattaa tekstejä julkaisukuntoon. Siihen saakka, ihanaa loppukesää kaikille! Nykäiskää hihasta kun tullaan vastakkain. Mikään ei ole mukavampaa kuin tavata teitä, mulle ennestään tuntemattomia, lukijoita tuolla yllättävissä paikoissa ja tilanteissa.




Nähdään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti