keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Kehon rakenteet ja toiminnot - ENSIMMÄINEN TENTTI

Varsinkin Snapchat-seuraajani ovat varmasti aistineet pikkuhiljaa kohonneen stressin mun snäpeissä tässä viime viikkoina. Lisäksi kouluun pääsystä kerrottuani multa toivottiin kertomuksia fyssariopinnoista – täältä pesee. 



Munhan on tarvinnut lukea kokeeseen edellisen kerran siis joskus vuonna 2011 – siis silloin kun kirjoitin ylioppilaaksi. Joten, kuten arvata saattaa, rutiinit pänttäämiseen olivat hieman hukassa. Nyt ammattikorkeakoulussa ensimmäiseksi tentiksi valikoitui kauhukseni anatomia: vartalo ja alaraaja.  

Luulin aloittaneeni lukemisen hyvissä ajoin. Selasinhan anatomian kirjojani jo syyslomalla pari viikkoa sitten. Olisihan se pitänyt tajuta, ettei mikään selaaminen alkuunkaan riitä, vaan anatomian opiskelu on ensin armotonta käsitteiden ulkoa opettelemista ja sitten opeteltujen asioiden yhdistelemistä toisiinsa.





Niinpä olin maanantaina siinä tilanteessa, että puolet opeteltavista asioista oli vielä käymättä läpi, samalla kun jotenkuten opetelluistakaan mikään ei pysynyt päässä sen jälkeen, kun kirjan löi kiinni. Meille annettiin siis ohjeeksi opiskella vartalon ja alaraajojen luut, lihakset ja nivelsiteet. Lihasten nimien lisäksi täytyi opetella niiden lähtö- ja päättymiskohdat eli origot ja insertiot, sekä lihasten tehtävät. Eikä tietenkään sovi unohtaa alaraajan hermotusta, joka sekin oli osattava. 

Kaikki joskus opiskelleet varmasti tietävät sen tunteen, kun ennen koetta tai tenttiä tekisi mieli ryhtyä tekemään kaikkea aivan muuta kuin lukemaan. Itselläni pyöri mielessä mm. kauan kesken ollut tapettien repiminen seinästä, muutamat korjausompelutyöt, jotka ovat odottaneet kohta vuoden, sekä Halloween-meikin harjoitteleminen – ENSI VUOTTA VARTEN. 



Okei, jos tekstistä saa sen kuvan etten juuri valmistautunut niin tässä on todiste siitä että kyllä minä tosissani yritin - käytinhän vapaapäiviänikin opiskeluun!



Eilen tiistai-iltana tunnelmat alkoivat olla jo melko epätoivoiset. Kahlasin paniikissa läpi reiden lihaksia sen verran kuin mun aivokapasiteetti antoi myöten, ja annoin itsestäni 110 %. Valehtelematta luin eilen illalla putkeen yhteensä viisi tuntia, koulussa käynnin päälle siis.

Silti, kun aamulla kuulustelimme luokkakavereiden kanssa toisiamme, mun päässä löi tyhjää. Soleus, sartorius, gracilis, linea alba… Joidenkin sanojen kohdalla en osannut edes kertoa missä päin vartaloa kyseinen rakenne sijaitsee. Itketti ja nauratti yhtä aikaa. Menin tenttiin sillä mielellä, että katsotaan nyt minkälainen se on ja uusitaan sitten. Pessimisti ei pety, sanotaan, joten en odottanut osaavani yhtään mitään.



Tentistä poistui yllättynyt nainen – osasinkin (tai oletan osanneeni..) yllättävän paljon. Yhtään kohtaa en jättänyt tyhjäksi, vaikka aika paljon menikin arvailun varassa. Sopii toivoa, että koetta ei ehkä tarvitsekaan uusia vaan pelkkä korottaminen saattaisi riittää. Se jää nähtäväksi!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti